Onko kuluttaminen jokamiehen oikeus?

Ostaa vai aikuistua – kas siinäpä pulma.

Suomalaisille on syntynyt vahva käsitys siitä, että jokaisella on oikeus ostaa. Jos sinulla on rahaa, voit ostaa mitä haluat riippumatta siitä, tarvitsetko sitä, käytätkö sitä tai saatko siitä iloa. Omia rahojaan saa käyttää juuri kuten haluaa.

Ja jos sinulla ei ole rahaa, niin ei hätää: sen takiahan meillä on luottokortteja, kulutusluottoja ja pikavippejä. Olemme syntyneet shoppaamaan!

Sitä paitsi ostaminen on oikein.

Ostaminen ja kuluttaminen pitävät Suomen pyörät pyörimässä.

Jos emme kuluta, ihmiset joutuvat työttömäksi, perheet menettävät kotinsa, tehtaat suljetaan, asuntojen hinnat romahtavat, kunnat kärsivät ja joudutaan pakkoliitoksiin. Ja ties mihin soteen ja saveen.

Eikä Suomen talous kasva, jos vain pesemme toistemme paitoja.

Toistelemme täysin kritiikittömästi entisten aikojen patrioottien heittoja, joiden tehtävä on ylläpitää teollisen Suomen monopolistisia kartelleja ja omia saavutettuja etuja. Emme halua lainkaan nähdä, että maailma ympärillämme on muuttunut.

Näin syntyi kuluttaja

Pikakelaus historiasta nykypäivään:

Ensin oli alkuihminen, metsästäjä ja keräilijä. Itsenäinen toimija omassa heimossaan.
Sitten tuli kansalainen. Vahvasti osa omaa yhteisöään.
Sitten tuli kuluttaja. Yksilöllinen shoppaaja.

Kuluttaminen on 1900-luvun teollisen aikakauden keksintö, joka syntyi tarpeesta kannustaa ihmisiä ostamaan yhä enemmän tavaroita, koska se nähtiin edellytyksenä jatkuvalle talouskasvulle.

1920-luvulla olimme jo saaneet nauttia tehokkaan teollisen tuotannon hedelmistä niin paljon, että taloudellinen aktiviteetti hidastui. Aivan kuin tietäen hankkineensa tarpeeksi, amerikkalaiset työläiset halusivat neuvotella itselleen lyhyempää työviikkoa ja lisää vapaa-aikaa voidakseen nauttia työnsä hedelmistä.

Kaksi porukkaa pillastui. Moralistit kannattivat protestanttista työetiikkaa ja olivat sitä mieltä, että liika vapaa-aika johtaisi moraalikatoon ja kaikkiin seitsemään kuolemansyntiin samanaikaisesti.
Teollisuuspohatat puolestaan hermostuivat vähentyneeseen kysyntään; ihmiset eivät ostaneetkaan kaikkia tuotettuja autoja, kodinkoneita ja viihdettä. Pohatat säikähtivät, että kasvu pysähtyisi. Heidän liikevoittojensa kasvu.

Kasvun vaihtoehdoksi ei nähty luonnossa normaalia kypsymis- ja tasaantumisvaihetta ja siihen sopeutumista. Ratkaisu ei myöskän voinut löytyä tieteellisestä ja teknologisesta kehityksestä, koska se vei niin paljon aikaa. Kasvun vaihtoehtona nähtiin vain sivilisaation kehityksen pysähtyminen ja tuottavuuden kuolema.

Uusia markkinoita, lisää kasvua

Tarvittiin markkinointia luomaan uusia tarpeita. Luotiin termi elintaso kuvastamaan näitä uusia elämisen tasoja, joilla edetessä kulutus kasvoi ja joihin kuului koko ajan kasvava määrä erilaisia tarpeellisia härpäkkeitä.

Vapaa-aika ei enää sopinut tekosyyksi rentoutua, vaan se kuului täyttää uusilla haluilla ja siitäkin tuli kulutettavaa, maksullista toimintaa matkustelun ja lomien muodossa. Näiden tarpeiden tyydyttämistä varten piti tietenkin työskennellä enemmän.

Kuluttamisen ja työnteon oravanpyörä oli syntynyt. Homman keskiössä touhusi innokas, mutta jo nyt hieman itsestään vieraantunut kuluttaja, joka halusi näyttää paremmalta ja arvokkaamalta kuin työkaverinsa ja naapurinsa.

Maailma tänään

Maailma on muuttunut niin, että nykyään meillä jokaisella on mahdollisuus rakentaa oma monopoli oman osaamisemme ympärille, sopia verkostossamme kartelleista ja saavuttaa omat etumme kestävällä ja luontoa kunnioittavalla tavalla. Meillä on siihen oikeus ja nykyään keinoja ja tapoja on lukuisia.

Jos fokusoisimme vähemmän ostamiseen ja kuluttamiseen, niin aikaa ja energiaa jäisi myös uuden rakentamiseen.

Tulevaisuudessa mietimme ehkä tarkemmin, miten käytämme omaa oikeuttamme ostaa. Sen suuntaaminen kestävien tuotantotapojen tuotteisiin, joita ei ole tuotettu ihmisoikeuksia polkemalla tai luontoa tuhoamalla auttaisi heti. Lisäksi saattaisimme haluta miettiä taipumuksiamme hamstrata tavaraa ja voisimme kokeilla roinan vähentämistä ennen kuin meidän on pakko.

Vaihtoehtona aikuistuminen

Meidän täytyy oppia historiasta, katsoa nykyisyyttä realistisesti ja luoda realistinen suhde materiaan ja rahaan. Materiaalisen kasvun pakosta on luovuttava, meidän on keskityttävä aidon hyvinvoinnin ylläpitämiseen, uusien asioiden oppimiseen ja ehkä myös henkiseen kasvuun.

Meidän täytyisi kasvaa isoksi, aikuistua.

Kaiken mittaaminen rahassa, loputon kuluttaminen ja rahan perässä juokseminen ovat huonoja esimerkkejä tulevaisuuden sukupolville, joita meidän pitäisi ottaa enemmän huomioon. Meillä on paljon huonoja tapoja ja vääriä, vanhan kansan uskomuksia liittyen rahaan.

Toimimme eri tavalla kuin puhumme ja ulkoistamme sisäisten tilanteidemme käsittelyn.

Tiedämme, että rahalla ei saa onnea ja että parhaat asiat ovat ilmaisia. Kuitenkin toimimme toisin.
Ollessamme alakuloisia, yksinäisiä tai jotenkin muuten ankealla tuulella, me ostamme jotain, mikä piristää: uuden vaatekappaleen, drinkin tai pari, uuden puhelimen, karkkipussin, keksipaketin, ulkomaanmatkan, koiranpennun, leffalipun.

Kun haluamme juhlia jotain ja olemme onnellisia hyvästä tuuristamme tai saavutuksistamme, ostamme jotain: kierroksen kaikille, isot hääjuhlat kaikkine herkkuineen, uuden auton, uuden asunnon. Monesti juhlimme tulevaa saavutustamme jo etukäteen ostamalla velaksi. 

Kun olemme tylsistyneitä, ostamme jotain: 7-päivää lehden, risteilyn, pelin, veikkauskupongin tai arvan. 

Kun olemme sitä mieltä, että elämässä täytyy olla muutakin, ostamme jotain ihan muuta: kesämökin, moottoripyörän, elämäntaitokirjan, käynnin terapiassa tai astrologilla.

Eikä tässä ole mitään väärää, tällaisia me olemme. Olemme tottuneet etsimään ulkoisia ratkaisuja niihin signaaleihin, mitä mielemme ja sydämemme lähettävät. Siitä, että asiat eivät ole tasapainossa. Yritämme tyydyttää psykologiset ja henkiset tarpeemme fyysisen tason kulutuksella. Ja uskomme, että enemmän on parempi.

Enemmmmmmän on parempi?

Mikä mieletön myytti ja syvällinen uskomus se onkaan, että enemmän on meille parempi. Koko elämämme on rakennettu sen varaan.

Etenemme urallamme, saamme palkankorotuksia, työsuhde-etuja, lisää vastuuta ja alaisia. Lopulta – näin me toivomme – meillä on enemmän omaisuutta ja vaikutusvaltaa kuin muilla ja me nautimme suurempaa arvostusta ja kunnioitusta yhteisössämme kuin muut. Totumme siihen, että odotamme itseltämme ja maailmalta koko ajan lisää, mutta sen sijaan, että jossain vaiheessa olisimme tyytyväisiä siihen mitä meillä on, haluammekin vaan lisää.

Ja olemme koko ajan vähemmän tyytyväisiä siihen, mitä meillä on.

Jos elät saadaksesi kaiken, niin se mitä sinulla nyt on ei ole koskaan tarpeeksi.

Tarpeeksi on taikasana

Maailmassa, missä enemmän on parempi, tarpeeksi on kuin taikasana ja valokatkaisin. Se paljastaa, missä on horisontti ja että se liikkuu koko ajan mukanasi. Juostessasi horisontin ja materian perässä kadotat kykysi tunnistaa pisteen, jossa sinulla on riittävästi kaikkea mitä tarvitset ja jossa voit hyvin pysähtyä. Pysähtyä nauttimaan maisemasta.

Koska jos enemmän on parempi, silloin se mitä sinulla on, ei ole tarpeeksi. Ja vaikka saisit lisää, enemmän olisi edelleen parempi, joten sekään ei olisi tarpeeksi.

Olemme tilanteessa, missä maailma ei tosiaankaan riitä.