Velkasäätämisestä säästämiseen

Jos Suomessa olisi tv-sarja nimeltään Suurin säästäjä, katsojat voisivat nähdä, miten velkojaan tiputtavat ja säästöjään kasvattavat kilpailijat saisivat aikaiseksi useiden kymmenien prosenttien säästöt palkoistaan. Sitoutuneimmat säästäisivät jopa puolet palkastaan, maksaisivat vippinsä pois ja keräisivät hyvän jemmarahan jo puolessa vuodessa. Samalla katsojat voisivat todistaa heidän elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi. 

Velka on kuin Suurin pudottaja -kisaan ilmoittaneen ylipaino – suuriksi kasvaneet pulleat rasvasolut. Ne rajoittavat toimintamahdollisuuksiamme ja kuormittavat valtavasti elämäämme.

Talouden myrsky

Välillä tuntuu, että maailma menee päin helvettiä. Miksi juuri meidän sukupolvelle piti sattua sekä ilmastonmuutos, luonnon tuhoutuminen, väestön kasvu ja vanheneminen, työttömyys, lama sekä erilaiset talous- ja velkakriisit? Ja miksi naisen euro on edelleen vain 80 senttiä?
 
Maailma on mennyt kohti loppuaan myös meitä ennen ja kaikkina aikoina jotkut ihmisryhmät ovat kokeneet ja tunteneet sen voimakkaasti.
 
Elämä menee sykleissä, aikajaksoissa, jotka alkavat ja päättyvät ja toistavat usein tiettyä kaavaa. On nousuja ja on laskuja. Ja aina sanotaan, että elämme muutoksen aikaa.
 
Nyt olemme tulleet vaiheeseen, joka ei enää ole vain muutoksen aikaa. Käsillä on ajan ja aikakauden muutos. Täydellinen myrsky on tekemässä tuloaan. Jos tunnet olosi hermostuneeksi, sinulla on siihen hyvä syy.

Säästöt kutistuvat, velat lisääntyvät, eläkkeet kuivuvat kokoon, tulotasot tuntuvat jämähtäneen kun hinnat nousevat jatkuvasti, työpaikat häviävät, hyvinvointiyhteiskunta horjuu ja turvaverkon läpi putoaa jatkuvasti ihmisiä.
 
Emme ehkä ymmärrä talous- ja rahapolitiikkaa, mutta tiedämme kyllä, että rahat eivät aina meinaa riittää jatkuvasti kasvavan kulutuksemme kanssa. Ilmastonmuutos ja fossiiliset polttoaineet saattavat tuntua kaukaisilta asioilta, mutta huomaamme kyllä erikoiset sääilmiöt.
 
Säästäväisyys on uusi musta. Kekseliäs kulutuksen vähentäminen on muodikasta. Ja hyvä niin, koska on jo korkea aikakin.

Säästäminen tuo vapautta

Säästö on se osuus pankkitilille palkkapäivänä napsahtavista tuloista, joka ei mene kulutukseen. Kotitalouksien säästämisaste eli säästön suhde käytettävissä olevaan tuloon oli vuonna 2013 positiivinen, 1,2 prosenttia. Säästämme siis huikeat 1,20 euroa jokaisesta käteen saamastamme sadasta eurosta!
 
Alla olevasta kuvasta nähdään, että suomalaisten säästämisaste oli 90-luvun laman aikaan jopa 10 prosenttia. Sen jälkeen alkanut nousukausi johti 2000-luvun alun it-kuplaan ja velaksi elämiseen. Myös nousuvuosina 2006-2008 elettiin velaksi, kunnes vuonna 2008 alkanut finanssikriisi nosti säästämisasteen pariksi vuodeksi 3-4 prosenttiin.

Hyvinä aikoina eletään velaksi ja huonoina aikoina säästetään. Eikö kuulosta hieman nurinkuriselta ja hölmöläisten hommalta?
 
Maailma ja erityisesti USA ovat näyttäneet tietä ja menneet edellä, mutta kyllä suomalaisetkin jo osaavat – nimittäin vinguttaa luottokorttia ja ottaa pikavippejä sekä ylisuuria asuntolainoja. Miksi meille on opetettu, että velka tuo vapautta?
 
Kyseessä on mentaalinen harha. Tässäkin meidät on uhrattu mainonnan ja propagandan alttarille. Joku hyötyy tällaisesta virheellisestä ajatusmallistamme.
 
Korjataan tämä heti. Toista seuraava lause ääneen: Säästöt tuovat vapautta.

Säästöt tarkoittavat vapautta velasta. Raha jemmassa tarkoittaa, että voit jättää palkkatyösi, jos se käy sietämättömäksi. Ja jos menetät työsi tahtomattasi, säästöt takaavat sinulle vapauden asua kodissasi, koska sinulla on varaa maksaa vuokraasi tai asuntolainaasi. Säästöt tuovat sinulle vapauden aloittaa oma yritystoiminta tai ostaa vaikkapa maata, vaikka et saisikaan lainaa pankista.

Velkaantumisella kohti ulosottoa

Alla olevasta kuvasta nähdään, että kotitalouksien velkaantumisaste on noussut vuodesta 1997 alkaen. Tällöin suomalaisilla oli velkaa keskimäärin 60 prosenttia käytettävissä olevista vuosituloistaan. Tänä päivänä velkaa on 120 prosenttia eli tuplasti enemmän.  

Kotitalouksien velkaantuneisuus.png

Pankit ja luottolaitokset tarjoavat rahaa velaksi. Lyhennysvapaita tarjoillaan ihan koko kansakunnan edun nimissä. Kodinkonekaupastakaan ei meinaa nykyään päästä ostoksen kanssa ulos, mikäli ei ole suostunut ottamaan maksuaikaa kulutusluotolla. Ja kuka muka ostaa auton käteisellä? Kenellä on varaa?
 
Miksi pitää ostaa jotain sellaista, johon ei ole varaa?
Kummäähaluan!
Jos ei etukäteen pysty hankintaa varten säästämään, niin millä perusteella sen pystyy tekemään jälkikäteen?

Moni ei pystykään. Yllättävän moni. Velkavankeus ja ulosotto ovat ylivelkaantumisesta luonnollisesti seuraavat vaiheet.
 
Vuonna 2013 oli ulosoton perintätoimien kohteena 483 961 luonnollista henkilöä ja 54 347 oikeushenkilöä eli yritystä tai yhteisöä. Siis puoli miljoonaa ulosottovelallista Suomessa. Joka 12. vastaantulija on ulosotossa! Jumankauta mitä meininkiä. Onko nyt ehkä karannut porukalta mopo käsistä?


Tulot ja ansiot kasvusuunnassa

Voisi kuvitella, että suomalaisten reaalinen tulotaso on tippunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, jos kerran kotitaloudet ovat joutuneet ottamaan velkaa niin kovaa vauhtia.
 
No katsotaan, miltä todellisuus näyttää.
 
Alla olevasta kuvasta nähdään, että kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (eli inflaation vaikutuksesta putsatut tulot) ovat nousseet kaikkina vuosina viimeisen 40 vuoden aikana lukuunottamatta 90-luvun laman kolmea laskuvuotta. Tällä hetkellä tulojen kasvu näyttäisi olevan tasaantumassa.

Keskiansiot ovat nousseet kautta linjan niin valtion, kuntien kuin yksityisellä sektorilla työllistyvienkin osalta. Niin miehillä kuin naisilla. Sukupuolten välinen ero vaan pysyy sitkeästi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Eroja on luonnollisesti myös sosioekonomisen aseman mukaisissa tuloissa, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa. Muut yrittäjät kuin maatalousyrittäjät ovat tienanneet keskimäärin eniten viime vuosina, mutta vain hieman koko palkansaajajoukkoa ja maatalousyrittäjiä enemmän. Kaikkien kotitalouksien keskimääräisten tulojen alapuolelle jäävät eläkeläistaloudet, joilla menee kuitenkin huomattavan paljon paremmin kuin niissä kotitalouksissa, joissa on työttömiä ja opiskelijoita.

Tuloerot tuovat suhteellista köyhyyttä

Suomessa on puhuttu viime aikoina paljon tuloeroista ja niiden kasvamisesta. Tuloerot tarkoittavat sitä välimatkaa ja eroa, mikä eniten tienaavalla kansanosalla on verrattuna vähiten tienaavaan. Suhteellinen ansiotaso on se, mikä vaikuttaa tyytyväisyyteemme pitkällä aikavälillä. Jos koemme olevamme köyhempiä kuin muut, olemme todellakin köyhiä – kaiken runsauden keskellä. Tämä on siis riippumatonta siitä, kuinka paljon meillä jo absoluuttisesti on tai kuinka paljon tienaamme.
 
Epäoikeudenmukaisista tilanteista syntynsä saaneet ja kansalaisten tiedostamat ja kokemat tuloerot rapauttavat yhteiskuntaamme ja kollektiivista psyykettämme. Suhteellinen köyhyys voi saada aikaan sen, että tunnemme itsemme ulkopuolisiksi, tarpeettomiksi, merkityksettömiksi ja yksinäisiksi. Emme enää lähde rohkeasti tavoittelemaan omia unelmiamme, vaan koetamme vain epätoivoisesti turvata selustamme.
 
Kilpailu muita vastaan, oman itsen vertaaminen muihin ja pelko aiheuttavat tätä epätoivoa. Perinteisessä yritysmaailmassa, taloudessa ja aika monella muullakin elämänalueella kilpailulliset arvot ovat saaneet suuren jalansijan ja menestyksen merkkejä etsitään usein ulkopuolelta.
 
Voimme kuitenkin hypätä pois näistä ankeuttavista ajatusmalleista ja ryhtyä katsomaan hieman käytännöllisemmällä tasolla niitä asioita, jotka aidosti tekevät elämästämme paremman. Voimme lopetaa itsemme vertaamisen muihin ja miettiä todellisia tarpeitamme ja halujamme. Voimme siirtyä tilasta minulle kuuluu enemmän tai minä haluan lisää tilaan minulla on tarpeeksi. Loppujen lopuksi saamme lisää sitä kallisarvoista ja korvaamatonta, mitä ei rahalla saa.

Tyytyväisyyttä.